Uusimmat kirjeet ja kirjoitukset

Tältä palstalta tulet löytämään uusimmat kirjeet ja kirjoitukset, jotka ovat vastikään lisätty tälle koko sivustolle. Ne kirjoitukset, jotka tältä palstalta löytyvät, löytyvät myös välilehden "Kirjeitä ja kirjoituksia" muilta alavälilehdiltä.



____________________________________________________________________________________________

____________________________________________________________________________________________

____________________________________________________________________________________________

Lue tämä I. Björnin unennäkö ja huomaa siitä, miten kaikkien Jumalan sanan väärentäjien ja niiden seuraajain käy.

____________________________________________________________________________________________

____________________________________________________________________________________________

Yhden heränneen ja kristityn kirjeenvaihto (Tästä lisää alavälilehdellä "Hajaannuksista")

____________________________________________________________________________________________


Jumalan armollisen rauhan tervehdyksellä tervehdän jokaista ihmissielua, joka tämän kirjoituksen lukee!


Minulle tuli mieleeni kirjoittaa muutamia ajatuksiani, joita olen joutunut ajattelemaan kaikennäköisten saarnaajain toiminnasta ja opetuksista. Olen monta kertaa kuunnellessani monennäköisiä opetuksia joutunut niitä tutkistelemaan Jumalan sanan rinnalla ja niistä käsittänyt, että totisesti on tänä päivänä moni, joka sanoo: ”Minä olen Kristus!” tarkoittaen tällä, että me ja me olemme kristittyjä eli täältä ja täältä löytyy Kristus.

Ja se tapa, jolla nämä hiirenkarvaisen orhiin päällä istuvaiset saarnaajat saarnaavat, joidenka nimi on kuolema, ja joita helvetti noudattaa, saarnaavat hyvin usein sellaista olevinaan Jumalan sanan saarnaa, joka ei vaikuta heräystä, ei katumusta, ei parannusta, ei uuttasyntymää eikä pyhitystä. Ja kaikkein parhaiten sellaista saarnaamista edistetään sillä keinoin, niin kuin monennäköiset kuolemansaarnaajat tekevät, nimittäin niin, että puhua löperrellään kuulijoille joitakin olevinaan tosiasioita eli luultuja yksityiskohtia Raamatun teksteistä, niin kuin joitakin tiettyjä merkityksettömiä yksityiskohtia vanhan liiton ajalta, Kristuksen tai opetuslasten elämästä, taikka apostolein kirjoituksista. Viisastellaan kuinka opetuslapset olivat toivottomassa murheessa jossain ”yläsalissa”, kuinka Kristus ”kieriskeli maan tomussa niin kuin joku mato yrttitarhan puutarhassa”, kerrotaan kuinka mahtavan tai jylhän näköistä on ollut Saaronin laaksossa ja sanovat, miten Isä ja Poika ”keskustelivat ja tekivät sopimuksen iankaikkisuudessa” Pojan lunastustyöstä jne. jne. Pääpiirteittäin jatkuvasti puhutaan ja kerrotaan saarnoissa, kerta toisensa jälkeen, joistain sellaisista luulluista yksityiskohdista, joita ei Raamatussa mainita sanallakaan ja joista ei mitään tietoa todellisuudessa ole, eikä varsinkaan mitään hyötyä kenellekään. Mitä hyödyttää sellaiset olevinaan tosiasiat; mitä hyödyttää yhtäkään kuolematonta sielua sellainen saarnakertomus, jonka keskiössä on pääasiassa kertoa mahdollisimman yksityistarkkaan jokainen Kristuksen askel, jokainen hänen kätensä ja jalkansa liike, tietää mahdollisimman tarkkaan jokaisen kukkasen laatu Saaronin laaksossa, jokaisen Libanonin sedripuun ja hongan korkeus eriteltynä, Jesajan parran pituuden mitan määritteleminen jne.

Olen kuullut varmaan lukemattomia tällaisia saarnoja ja juuri tämän kaltaisista saarnoista kaikkein parhaiten huomaa, ettei ole mitään todellista sisältöä tämän kaltaisten olevinaan Jumalan sanan saarnaajain puheissa. Ja se osoittautuu sitten juuri sen kaltaisten puheiden muodossa, koska ei ole enää mitään muuta, mistä puhua. Sitten täytyy saarnaajain ruveta keksimään mitä ihmeellisimpiä yksityiskohtia eli satuja Raamatun teksteistä ja niitä sitten alkaa pyörittelemään ja vatkaamaan edestakaisin joka saarnassa ja pitää niitä sielun pelastuksen kannalta tärkeässä arvossa. Mutta Jumalan sana osoittaa, ettei ole Jumalan sanan tehtävä saarnata jostain Kristuksen askelten pituuksista, kädenliikkeiden nopeuksista eikä mistään muistakaan vastaavista yksityiskohdista, vaikka ne vielä totta olisivatkin, mutta ensisijaisesti Jumalan sanan tehtävä on herättää nukkuvaa ihmistä, eli tiputtaa ihminen omantunnon helvettiin! Mutta sillä ei kukaan tule oikeaan synnin tuntoon, että kerrotaan kuinka monta askelta opetuslapset astuivat mennessään yläsaliin, kuinka monta senttimetriä paksu oli vanhan liiton temppelin esivaate jne. Jokainen varmaan ymmärtää, että kertominen saarnoissaan joistain yksityiskohdista olisi ihan sama kuin yrittää kertoa vaikka vanhan liiton korven majan jokaisen sinisen villan pituus metreinä tai kuinka paksua lautaa pantiin pohjan puolelle majaa jne. Ei tällaisesta saarnaamisesta ole mitään hyötyä. Ei ole tämän kaltaiset puheet oikeata hengellistä ravintoa, eikä kukaan saa mitään tämän kaltaisista puheista kuolemattomalle sielulleen, vaan ne puheet ovat ainoastaan sitä ruokaa, joista ei ne mitään hyötyneet, jotka niissä vaelsivat, niin kuin Paavali sanoo. Sen kaltaisen saarnan alla heräämättömät ihmiset vain nuokkuvat ja torkkuvat ja lähtevät samanlaisina kokouksista, kuin sinne tulivatkin, eli samalla heräämättömällä sieluntilalla nukkuvat iankaikkiseen uneen! Ja sen totisesti autuutta kaipaava sielu tulee ennen pitkää käsittämään ja ymmärtämään, ettei sen kaltaisten löpertelijäin saarnoista saa mitään irti. Paremminkin totisesti autuutta etsivä sielu vain vihastuu viisaasti sellaiselle saarnaajalle ja odottaa, että koska se turha löpinä eli papatus loppuu. Ja että kaikki olevinaan tositiedot, eli luullut ja keksityt Raamatun yksityiskohdat ovat pelkkiä satuja ja kertomuksia, niin ei ole vähiten myöskään sen kaltaiset puheenparret löpertelyä, kun ylistetään joka saarnassa Jumalan siunauksesta, maailman kauniimmasta nuorisosta ja kauniista ja nykyaikaisista rukoushuoneista jne. Vieläpä muutamat ovat alkaneet sellaisiakin puhumaan, että aivan rakkauden vaikutuksesta kävelevät ”rinta rinnan” taivaaseen. Mutta siihen antaa Laestadius oikeat sanat vastaukseksi: ”Muutamat lihavat lampaat polkevat laidunta niin kuin Herra valittaa profeetta Hesekielin kautta, ja nämä lihavat lampaat ovat myös ylpiät, juoksevat kilpaan ja tahtovat rinnan käydä (eli käsi kädessä käydä), nykivät sieltä ja täältä parhaat ruohot (parhaat Jumalan sanan paikat). Mutta laihat lampaat ei jaksa niin hopusta käydä. Heidän täytyy toisten perässä kulkea” jne.


Mutta että on niitä, jotka rupeavat laskeskelemaan Saaronin laakson kukkasten lukumäärää tai Libanonin sedripuitten korkeuksia, johtuu siitä, ettei ole tällaisilla saarnaajilla haluakaan ymmärtää Jumalan sanaa oikein. Lisäksi ihmiskunnia vaikuttaa siten, että saarnaajat ovat puhuvinaan yksityiskohtiaan niin kuin ne olisivat joitakin tosiasioita, antaen sillä sellaisen vaikutuksen kuulijoilleen, että ”olipas se saarnaaja tarkkaan tutkinut Raamattua”. On kyllä totta, että tämänkaltainen puhe tekee vaikutuksen sellaisten ihmisten tunteisiin, jotka eivät ole Raamattua tai muuta Jumalan sanaa paljon tutkineet ja lukeneet, mutta kyseenalaiseksi jää, kuinka paljon hyötyä tällaisesta puheesta loppujen lopuksi kenellekään on. Sillä, että saarnaajat alkavat omasta päästään keksimään, kuinka monta päivää Kristus vietti jonkun huoneessa jne. tehdään vaikutusta yksinkertaisiin kuulijoihin, jotka tällaisten puheiden perusteella alkavat arvostaa saarnaajaansa oppineena miehenä, ei itse asiassa saarnaaja ole tekemässä muuta kuin vahvistamassa omaa arvoaan seurakuntalaisten edessä itse keksityillä asioillaan. Ja jos kaikesta muustakin valheesta pitää ihmisen tilin tekemän tuomiopäivänä, niin on tässä myös yksi asia, josta tällaiset tarinan sepittäjät joutuvat raskaan tuomion eteen. Mutta jos vain malttaisi ihminen mielensä ja saattaisi luopua kaikesta perkeleen menoista, kyllä sitten olisi vähän eri ajatus Jumalan sanasta, eikä silloin enää olisi yläsaliin menevien askelten lukumäärät mielessä! Jos vain ihminen uskoisi sen, mitä Raamattu sanoo Jumalan sanan väärentämisestä, niin kuin nyt lähes jokainen joukko tässä maailmassa tekee, kyllä sitten Jumala oikean ymmärryksen antaisi Jumalan sanasta! Sillä se on kuitenkin vastaansanomaton tosiasia, että väärentämällä Jumalan sanaa, vetää ihminen varmasti kadotuksen päällensä. Ja joka sillä väärennetyllä Jumalan sanalla toisia opettaa, se opettaja ei ole muuta tekemässä kuin kaksi kertaa pahemman helvetin lapsen kuin hän itse on! Ja se on kanssa yksi sellainen asia, josta totisesti pitäisi aivan huutamalla huutaa kaikkien väärentäjäin korvaan kaikki ne tuomiot, jotka Raamattuun kirjoitetut ovat. Sillä mikä muu muka on väärentäjän tarkoitus, kuin väärentää totuutta, jos alkaa ”sivistämään” Jumalan sanaa? Ei siinä ole mikään muu tarkoitus kuin totuuden väärentäminen valheeksi, joka valhe on juuri perkeleen sanaa, sillä perkele oli valehtelija alusta ja kun hän puhuu valhetta, hän puhuu omastansa, sanoo Raamattu.

Jälleen kerran tarvitsee palata siihen tosiasiaan, että Jumalan sanan tarkoitus on ensisijaisesti nukkuvan ihmisen kohdalle herättää nukkuva ihminen synnin unesta. Mutta miten ihminen voi herätä synnin unesta väärennetyllä Jumalan sanalla? Miten ihminen voi ruveta pelkäämään kuolemaa, tuomiota ja iankaikkisuutta, jos Raamatusta otetaan sellaisia sanoja kuin kuolema, helvetti ja perkele kokonaan pois ja ”sivistetään” ne sanat ”nykyaikaisempaan” muotoon? Niin kuin uusimmasta, ja jo 1933/38 Raamatusta näkee, että sana ”kuolema” on usein muutettu joksikin toiseksi sanamuodoksi kuin se alun perin on Raamatussa ollut. Esimerkiksi Davidin psalmissa se on muutettu kun David sanoo: ”opeta meitä ajattelemaan, että meidän pitää kuoleman”, niin on se muutettu näin: ”opeta meitä laskemaan päivämme oikein”! Ja tässä on vain yksi esimerkki monen monen muun joukossa. Katso ja ymmärrä, tällä tavalla perkele nokkii niin kuin musta lintu, kaikki Jumalan sanat Raamatusta ja muista pyhistä kirjoituksista pois. Ihan kuin kuolema sillä poistuisi tai johonkin pakenisi, että kuolema otetaan sanana pois jostain tekstistä! Ei kuolema sillä poistu, mutta se tulee kahta kauheammin sen ihmisen päälle, joka senkin sanan tahtoo pois nokkia Jumalan sanasta! Ei nimittäin ole minkään muun kuin perkeleen tarkoitus ottaa luonnollinen ja hengellinen kuolema pois ihmisen mielestä, jottei ihminen ajattelisi kuolemaa. Koska jos ihminen joutuu ajattelemaan kuolemaa, olkoon se ihminen ylhäinen tai alhainen, suruton tai herännyt, silloin joutuu ihminen väistämättä ajattelemaan myös iankaikkisuutta eli sitä edesvastuuta, joka kerran tuleman pitää jokaisen sielun kohdalle. Ja tosi on, ettei ole iankaikkisuutta sellaisen ihmisen hauska ajatella, joka ei tahdo mistään luopua, vaan tahtoo palvella uskollisesti sitä isäntää, joka hänelle on antanut kaikki ne synnin välikappaleet, missä sitten ihminen ikänänsä elääkin. Ei ole koreuden kantajien eikä huoralaulujen kuuntelijoiden, televisioiden katsojien, radioitten kuuntelijoiden, eikä siveiden kiroilijoiden helppo ajatella kuolemaa, eli niiden jotka huoneitansa koristelevat tai niiden, jotka tätä maailmaa jollakin tavalla rakastavat. Mutta kuitenkin Jumalan sana osoittaa, että kuolema tulisi olla aina ensimmäisenä ihmisen mielessä, niin kuin ihminen seisoisi joka hetki haudan partaalla, elämän ja kuoleman rajalla. Ja sen tahtoo perkele ottaa pois, ettei ihminen ajattelisi kuolemaa. Ja sen tähden ottaa perkele myös Jumalan sanasta sanan kuolema, pois!

Ja jos perkele tahtoo ottaa sanan kuolema Jumalan sanasta pois, niin kahta enemmän se tahtoisi ottaa myös helvetin pois. Psalmi 49:14 sanoo: He makaavat helvetissä niinkuin lampaat, kuolema heitä kalvaa; mutta hurskasten pitää varhain heitä hallitseman, ja heidän öykkäyksensä pitää hukkuman, ja heidän täytyy jäädä helvettiin. Mutta uudempi käännös sanoo: Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä, kuolema kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa. Helvetti on siis muutettu tuonelaksi, eli haudaksi. Ja kuolema onkin ruvennut kaitsemaan, mutta ei kalva enää. Juuri näin tahtoo perkele sivistää Jumalan sanaa, ettei kuolema eikä mikään ajatus kuolemasta rupeaisi kalvamaan ihmisen tuntoa ennen iankaikkisuutta, vaan ainoastaan kaitsemaan. Mutta vissi asia on, että kuolema kyllä alkaa nimenomaan kalvamaan, eikä kaitsemaan väärentäjäin tuntoa, niin kuin ruumiin mato, joka ei koskaan kuole. Vai mitäs nyt kaikki Jumalan sanan väärentäjät ajattelevat? Kuka ottaa sanan helvetti Jumalan sanasta pois? Ottaakos Jumala sen pois, vai perkele? Jumala sen ilmankin ottaa pois. Jumala taisi vaan huvikseen puhua Poikansa kautta helvetistä samaan aikaan kun hän puhui myllynkivestä. Niin, Jumala helvetin taitaa ottaa pois. Ja se sama Jumala jutteli vissiin huvikseen helvetistä silloinkin, kun hän sanoi minkä tähden rikas mies putos helvettiin. Joo, ensin Jumala Poikansa kautta saarnasi helvetistä ja nyt hän´tahtoo ottaa sen pois! Ilmankin näin on. Kumpi nyt siis ottaa helvetin pois, Jumala vai perkele? Ja kuka ottaa myös sanan perkele Jumalan sanasta pois? Jumala vai perkele? Jumala varmaan ottaa perkeleenkin pois. Vai sanoikos Jumala turhaan fariseuksille, että te olette siitä isästä perkeleestä? Niin, Jumala vissiin turhaan saarnasi kuolemasta, helvetistä ja perkeleestä, koska nyt hän tahtoo ottaa ne pois, ainakin niiden mielestä, jotka eivät ymmärrä, ketä todellisuudessa on se, joka tahtoisi ottaa Jumalan sanan väärentämisen kautta kuoleman, helvetin ja perkeleen pois! Perkelekään ei ole enää perkele vaan se on paholainen. Ei ole mitään perkeleen henkeä, vaan vain riivatun henki, niin kuin uudet Raamatun käännökset sanovat. Mutta ei kai sivistynyt eli nykyaikainen liberaali ihminen voi perkeleestä puhua tai sen nimeä lukea kirjasta, vaan täytyy puhua paholaisesta tai riivaajasta! Se näyttää niin kuin perkele olisi arka nimestään, eikä tohtisi hänen nimeänsä mainittavan, eikä varsinkaan Jumalan sanan yhteydessä huudeltavan sitä kaikelle maailmalle. Mutta kas, se kyllä kelpaa perkeleelle, että hänen nimeänsä huudetaan kirousten kanssa. Niinkuin ihmiset huutavat: Voi perkele ja voi saatana! Mutta annapa olla, kun mainitset perkeleen nimen Jumalan sanan yhteydessä, kyllä sitten tahtoisi perkele muuttaa nimensä paholaiseksi tai riivaajaksi, mutta hänen todellista nimeänsä ei hän soisi mainittavan! Kyllä se vaan kelpaa, että kirousten kanssa mainitaan hänen nimeänsä, mutta ei hän anna Jumalan sanan yhteydessä oikeaa nimeänsä mainittavan! Siinä nyt näkyy perkeleen luonto!

Mutta Jumalan sana sanoo, että kuka ikänänsä Jumalan sanoista ottaa jotakin pois, niin Jumala ottaa hänen osansa pois elämän kirjasta ja pyhästä kaupungista. Ja jos joku jotakin Jumalan sanaan lisää, sen päälle on tuleva kaikki ne vitsaukset, jotka Jumalan sanaan kirjoitetut ovat! Niin ajattele nyt ajalla parhaalla, että juuri sen kautta, että ottaa Jumalan sanasta sanat kuolema, helvetti ja perkele pois, tulevat juuri ne kaikkien niiden ihmisten päälle, jotka tahtovat nämä sanat pois ottaa ja toisia panna tilalle! Se ihminen vetää päällensä hengellisen kuoleman ja iankaikkisen kuoleman, jollei totinen katumus, parannus ja uudestisyntyminen väliin pääse, ennen kuin armon aika loppuu ja armon ovi kiinni pannaan! Ja kun iankaikkisen kuoleman ihminen päällensä vetää, silloin tulevat myös ne vitsaukset päälle, jotka väärentäjä ja väärentäjäin puolustajat ovat jo täällä ajassa päällensä vetäneet poistamalla niitä Jumalan sanasta, nimittäin helvetti ja perkele! Ei ole helvetissä mitään riivaajia tai paholaisia, mutta siellä on perkeleitä. Ei silloin enää auta sanoa perkeleelle, että ”minä tahdoin sinut poistaa Jumalan sanasta, niin armahda nyt minun päälleni”. Mutta ei perkele armahda ketään, vaan kuoleman hetkellä tulevat kaikki ne riettaat henget, joita ihminen on eläissänsä palvonut ja kantavat ihmisen sielun helvettiin! Kyllä silloin tulee sellaiset päivät väärentäjille, että he etsivät sitä, jonka he luulivat poistavansa, nimittäin kuolemaa, ja ei löydä häntä, ja pyytää kuolla, vaan kuolema pakenee heitä.

Niin ymmärrä siis, että Jumalan sanan tarkoitus ei ole väärentää Jumalan sanaa, ei myöskään jutella mistään Kristuksen kengän koosta saarnoissa, ei myöskään nähdä, tuntea tai kokea mitään luonnollisia ihmetekoja tai ihmeparantumisia, niin kuin muutamat luulevat, vaan kylläkin nähdä parantumisia sielun tarttuvasta ja tappavasta taudista. Mutta Jumalan sanan tarkoitus ennen kaikkea on, että ihminen Jumalan tarjoaman uskon kautta iankaikkisen elämän perisi. Ja jotta ihminen voi käydä sisään iankaikkiseen elämään, täytyy ihmisen ensin tulla iankaikkisesta elämästä osalliseksi jo täällä armon ajassa. Sillä iankaikkisuudessa ei mitään enää peritä, jollei ihminen tule ensin täällä armon ajassa elävän uskon kautta siitä perinnöstä osalliseksi, jonka Kristus valmistanut on, vaan silloin täytyy ihmisen siellä olla, mihin sielu päätyy.

Paavali kirjeessään vertaa Uuden Testamentin perintöä luonnolliseen perintöön sanoen, että niin kuin luonnollisesti joku tekee testamentin, niin kuoleman kautta testamentti vahvistetaan. Ja niin on Kristus meille vahvistanut perintö-osan Isänsä maasta kuolemansa kautta. Kristuksen kuoleman kautta on Uusi Testamentti jokaiselle ihmiselle vahvistettu. Mutta ei siitäkään testamentista mitään hyötyä ole, jos ei ihminen tahdo sitä elävällä uskolla vastaanottaa. Ja jos vielä ottaisikin vastaan, niin ketä siitä mitään hyötyy, jollei ole uskollinen kuolemaan asti testamentin tekijälle eli ettei kadottaisi nimeänsä siitä kalliista perintökirjoituksesta? Varma nimittäin on, että testamentin tekijällä on valta antaa ja valta ottaa. Jos on testamentin tekijä uskon alkaja, niin on hän myös uskon päättäjä, joka kyllä tahtoisi uskon onnellisesti päättää, mutta jos ei ihminen ole uskollinen sille, joka testamentin tehnyt on, niin on valta myös testamentin tekijällä pyyhkiä sen ihmisen nimi pois siitä testamentista, joka verellä kirjoitettu on! Niin siis täytyy ihmisen iankaikkisesta elämästä tulla osalliseksi jo täällä armon ajassa, eli silloin kun vielä otollinen aika ja autuuden päivä on! Ja jos yhdellä ihmisellä on elävä usko eli siinä ihmisessä Jumalan henki asuisi, silloin on otollinen aika ja autuuden päivä, kuin uskon veli tai sisar voi katuvaiselle saarnata kaikki synnit anteeksi! Mutta saattaako Jumalan Henki saarnata synnit anteeksi väärennetyn Jumalan sanan kautta tai sellaisen henkilön kautta joka on vääryyden puolella? Ja mikäli ihminen mielii iankaikkisen elämän periä, ei sitä voi yksikään muuten periä täällä ajassa, kuin elävän uskon kautta! Ei siis ihmeitä näkemällä ja kokemalla, ei laskemalla sedripuitten korkeuksia tai Saaronin laakson kukkasia, ei väärentämällä Jumalan sanaa, vaan ainoastaan puhtaan Jumalan sanan uskomisen kautta, joka vaikuttaa elävän uskon! Ja että ihminen voi oikealla tavalla tulla syntien anteeksisaamisen armosta osalliseksi, täytyy Jumalan sanan ensin herättää syntinen ihminen ja sen jälkeen täytyy ihmisen itse itsensä antaa Jumalan johdatuksen alle, jotta Jumalan Henki saa tilan työtä tehdä ihmisessä. Ja jos ihminen siihen tilan Jumalan hengelle antaisi, kyllä silloin ihminen ymmärtäisi, että hänelle on arpa langennut hyvästä maasta, kyllä silloin alkaisi laulu ja hypyt kuulumaan taivaallisen Vanhimman huoneesta. Sillä Isän huoneessa kyllä on sijaa, ja jos ei niin olisi, niin minä menisin ja valmistaisin teille sijaa, sanoo Kristus! Amen.

Valtteri Peltola, Pöytyä, 30.04.2017

______________________________________________________________________________________