Jokainen istutus, jota ei minun taivaallinen Isäni ole istuttanut, pitää juurinensa revittämän ylös. (Matt. 15:13).


Nämä sivut ovat puolittain suljettu, ei vähiten sitä varten, että totuus täytyy asettaa valheen rinnalle, vaan myös siksi, etteivät nämä sivut enempää sekottaisi niitä, jotka hengessä ja totuudessa etsivät iankaikkista Jumalan valtakuntaa. Nämä sivut olivat yksi istutus, jota taivaallinen Isä ei ollut istuttanut ja sen tähden viinamäen Isäntä on nyt repinyt tämän istutuksen juurinensa ylös. Laestadiuksessa itsessään ja hänen saarnoissaan ei löydy mitään, mikä olisi puhdasta Jumalan sanaa vastaan, sillä jokainen, joka näitä saarnoja lukee tai kuuntelee, täytyy kuitenkin lopulta käsittää, ettei ole Laestadiuskaan, niin kuin muutkaan Jumalan enkelit johdattaneet ihmistä mihinkään muualle kuin Jeesukseen Kristukseen. Mutta Laestadiuksen oppi väärin ymmärrettynä on niin kuin Lutherinkin oppi väärin ymmärrettynä, johtanut mitä erilaisimpiin lahkoihin ja lohkoihin ympäri maailmaa, kuten juuri viimeiseksi Laestadiuksen oppi ympäri Suomen, Ruotsin, Norjan ja Amerikan maata.

Laestadius sanoo yhdessä saarnassaan, että mitä enemmän Pietari ajatteli, sen vakuuttuneemmaksi hän tuli siitä, ettei ole muuta nimeä annettu taivaan alla kuin Jeesuksen nimi, jonka nimen alla ihmissukukunta saattaa tulla pelastetuksi onnettomuudestansa. Tätä tahtoi Laestadius niillä sanoilla saarnata, joita Jumala hänelle antoi. Laestadius ei ole missään saarnassaan sanonut, että vain hänen oppinsa uskomalla voi ihminen tulla autuaaksi, vaan hän on johdattanut ihmisiä elävän Kristuksen tuntemiseen. Niinpä koko lestadiolainen kristillisyys ei ole ollut muuta kuin yksi oksa muitten joukossa - tosin täytynee myöntää, että vahva oksa - siinä totisessa viinapuussa. Mutta väärin ymmärrettynä monen vanhan ja uskollisen työntekijän sanoja tästä viinatarhasta on monelle tullut sellainen käsitys, että itse lestadiolaisuus olisi ollut se elämän puu, joka kantoi kaksitoistakymmeniset hedelmät. Lisäksi soveltamalla Laestadiusta Ilmestyskirjan seitsemänteen ja viimeiseen enkeliin, on johtanut siihen, että monelle on tullut sellainen käsitys, että koska Laestadius olisi ollut se viimeinen enkeli, ettei yhtään enkeliä enää tulee hänen jälkeensä, niin silloin ei yksikään, joka oppii kristinuskon jostain muualta kuin lestadiolaisuudesta, voi tulla autuaaksi ajassa ja iankaikkisuudessa. Itsessään se ajatus, että pian tulee loppu, ei ole väärä ajatus, sillä siinä on totisesti oikea Jumalan pelko ja kristityt kautta aikain ovat aina odottaneet tuomion tulevan. Lisäksi kaikki ajan merkit todistavat, että pian totisesti loppu tulee. Mutta koska Laestadiusta on sovellettu viimeiseksi enkeliksi, on se johtanut siihen, ettei missään muualla voi ihminen tulla autuaaksi, kuin ainoastaan lestadiolaisen nimen alla. Eli käytännössä, jos saat syntisi anteeksi heidän kauttansa ja elät ja uskot niin kuin he elävät ja uskovat, silloin olet autuas. Mutta eikö tästä päästä aika lähelle sitä, että lestadiolaisuus olisi tie taivaaseen, vaikka Jeesus on ainoa tie?

Mutta Raamattu eikä myöskään lestadiolaisten oppi-isä Laestadius itse opeta näin, vaan hän monessa saarnassaan sanoo, että joka totisella katumuksella ja parannuksella käy oven kautta sisälle lammashuoneeseen, hän tulee lammasten paimeneksi. Hän on totisesti oikein opettanut, että totinen katumus ja parannus vaaditaan ennen kuin ihminen voi autuaaksi tulla ja käydä sisälle Jumalan valtakuntaan. Laestadius ei ole myös missään kohtaan opettanut kuulijoitaan pukeutumaan johonkin tiettyyn vaateriepuun, vaan hän on Jumalan sanalla opettanut ihmisiä riisumaan kaiken koreuden pois ja Jumalan sanalla opettanut ihmisiä ajattelemaan, kuinka kristittyjen pitäisi vaeltaman uskoon tulemisen jälkeen, ettei Kristuksen nimi pilkatuksi tulisi pakanain seassa. Hän on siis Jumalan sanalla opettanut ihmisiä autuuden tuntemiseen. Mutta koska lestadiolaiset ovat menneet niin pitkälle totuudesta, ettei heissä enää voi tunnistaa Laestadiuksen tarkoittamaa alkuperäistä oppia, eli Kristuksen oppia, niin on siitä Laestadiuksen opin juuresta kasvanut mitä erilaisimpia lahkoja ja lohkoja. Kuka sitten mitenkin pukee itsensä, asettaa elämänsä jne. Jos joku asettaa elämänsä toiseen laihin kuin toinen, tuomitaan se toinen kadotukseen jne. Jos joku ymmärtää jonkun Jumalan sanan paikan erilaihin kuin toinen, tulee siitä taas tappelu jne. Tässä käyvät totisesti Jumalan Pojan sanat toteen (Mark. 3:25-26): Jos huone erkanee itsiänsä vastaan, niin ei se huone taida seisoa. Ja jos saatana karkaa ja eroittaa itsensä itsiänsä vastaan, niin ei hän taida seisoa, mutta saa lopun.

Tämä on minun ajatukseni, että nyt on koko lestadiolainen kristillisyys saanut lopun, ja en tiedä jos siellä joku autuas sielu vielä on, ollen niin kuin tähteet Israelista. Mutta itse olen joutunut nykyisen lestadiolaisen opin hylkäämään ymmärrettyäni, kuinka raadolliseksi se on mennyt. Sillä kussa raato on, siihen kotkat kokoontuvat, sanoo Jeesus. Mitä hyödyttää ihmistä itseään, sekä muita kuolemattomia sieluja loputtomat riitelyt ja riidat milloin mistäkin asiasta? Miten epäuskoiset ihmiset ikinä kääntyvät parannukseen riitelyn kautta? Tätä riitelyä vastaan myös Laestadius itse saarnaa monessa saarnassaan. Itse olen ymmärtänyt Jumalan sanasta, ettei ole lestadiolainen kristillisyys enää pitkään aikaan ollut elävä, vaan olen joutunut näkemään ja toteamaan saman kuin Hesekiel näki, nimittäin, kuolleitten luita kedolla. Samat kuolleet luut näkyvät nyt olevan hajallaan siinä suuressa lestadiolaisessa pellossa, joka on täyteen kasvanut orjantappuroita ja ohdakkeita. Niinpä Jumala on pohjan maalle istuttamansa viinamäen autioksi tehnyt ja jälleen joutunut ihmisten epäuskon tähden antamaan viinamäkensä vihollisen haltuun. Jumalan sana huutaa joka paikassa, ettei meille ole annettu mitään muuta käskyä, kuin saarnata parannusta ja syntein anteeksiantamusta maailman ääriin asti ja saarnata evankeliumia kaikille luoduille. Niin myös vanha testamentti vahvistaa, että kuningasten ja päämiesten salaisuuksia pitää salattaman, mutta Jumalan ihmeellisiä töitä pitää korkiasti ylistettämän ja julistettaman. Minä uskon, että meillä ei ole aikaa riitelyyn, sillä Jumalan valitut pitää kokoon tuleman ennen kuin pimeys tulee ja nyt on jo ajan ilta, viimeinen ehtoohetki. Ja mitä ahkerammin kristityt tekevät työtä voittaakseen sieluja taivaan valtakunnalle, sen nopeammin valitut tulevat kokoon ja sen nopeammin kaikki kristityt pääsevät pois tästä onnettomuudesta ja ajan vaivoista! Ehkä olen huono neuvomaan ketään, mutta tehkää kuitenkin työtä ihmisten sieluin päälle, että mahdollisimman moni tulisi sisälle oikeaan lammashuoneeseen ennen kuin yö tulee, ennen kuin kaikki valkeus sammuu! Käyttäkää Jumalan antama uskonnonvapaus hyödyksi ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille, pienimmästä suurimpaan. Älkää hävetkö tunnustaa Jeesuksen nimeä, ettei Jeesus häpeä teitä Isän edessä! Tunnustakaa rohkeasti Jeesuksen nimeä, niin voitte sanoa Paavalin sanoilla: Jumalan avun olen minä saanut ja seisonut tähän päivään asti, todistaen sekä pienille että suurille, enkä mitään muuta sanoen kuin mitä profeetat ja Moses ovat sanoneet tulevaksi!

Ja lopuksi joudun näiden sanain päälle myös itse sanomaan, niin kuin Job sanoi (Job. 42:3): Se on turha ihminen, joka ajattelee peittää neuvonsa: sentähden tunnustan minä, että minä taitamattomasti puhunut olen sitä, joka on minun tietoni ylitse ja jota en minä ymmärrä. Amen! Hallelujaa! Amen!



- Valtteri Peltola